Ensimmäistä kertaa osasin hyödyntää kiviä täysipainoisesti lisäämällä listaan kyttäystaajuuksien perään myös tarkan azimuthin. Kun Virgossa asteluvut muuttuivat, ruuvasin antennin lisäksi myös taajuutta optimaalisemmaksi, eli sellaiseksi, jolla kyseisessä suunnassa lähettää joku isotehoinen. Aiemmin tallensin kivillä korkeintaan paria luottotaajuutta, mutta tämä kalastusmenetelmä tuntui vieläkin antoisammalta. Ne asemat sieltä pingasivat, joiden pitikin Virgon ja FMListin mukaan kuulua. Valitettavasti ID:t olivat vähissä, mutta esim. norjan kieltä tai norjalaisten soittolistaa tuli siihen aikaan kuin asteluvun mukaan pitikin. Tietysti välillä meteoreja sinkoili myös päävanan ”ohi”. Puolaa kuului oli kellonaika mikä tahansa.
Ymmärsin myös jotain ”uutta”. Aiemmin paljon hehkuttamani 100.1 ei olekaan välttämättä erityisen hyvä taajuus. Kyse on siitä, että suurtehoasemia on siinä aivan hillittömästi ja siitä johtuen lähes kaikki optimietäisyydelle osuvat vanat heijastavat 100.1:llä – riittää kun kivi osuu edes vähän hollille, niin aina siihen joku suurtehoasema tarttuu. Ongelma on se, että lähes aina pidempään heijastava vana puuroutuu useamman suurtehomyllyn signaaleista ja identifiointi käy säksätyksessä lähes mahdottomaksi. Esimerkiksi taajuus 91.5 antoi huomattavasti siistimpiä pingejä – asemia on sillä paljon vähemmän, ja isotehoiset sijaitsevat toisistaan kauempana ja yleensä pitkässäkin pingissä kuuluu vain yksi asema kerrallaan. Vastaavasti jokin taajuus vaikuttaa huonolta meteoritaajuudelta, jos sillä on vain yksi isotehoinen kala pyydystettävänä. Esimerkiksi 106.1 pingasi jonkun verran kun vanan suunta oli Norjaan, muuten se oli hyvin hiljainen taajuus.
Hyviä pitkiä pingejä tuli jo paljon ennen visuaalista maksimia, joka oli ennustettu 12.-13.8. väliseksi yöksi. Ko. yönä ei montaa pingiä tallenteelle edes tarttunut. Seuraava aamu oli taas kohtalainen, mutta tällöin meteoritarkkailu ”kärsi Sporadisen E:n aikaansaamasta hukka-ajasta” kuten eräs meteorihavainnoitsija toisella sivulla asian hauskasti ilmaisi! Illaksi meno taas hiljeni. Sitten sää kylmeni ja trooppiset yöt muuttuivat ark(t)isemmiksi, purin parveke-QTH:ni ja vein radiot sisälle. Sen takia jälkinostojen tallentaminen jäi, mutta kuulemma pitkiä vonkaleita tuli vielä useampi päivä maksimin jälkeen. Ehdottomana huippuhetkenä perseideltä jäi Radio Norge, joka tuli pitkällä HiFi -pingillä kuin tilattuna parin tunnin kyttäilyn jälkeen. JJH hälytti, että tulee norjaa ja ehdin juuri parvekkeelle toteamaan, että niin tuntuu tulevan. Myöhemmin vertailimme, että isoimmat pingit tulivat läpi niin Porissa, Helsingissä kuin Keski-Suomessakin samoilla kellonlyömillä. Siitä ymmärsin, miten helposti vanaan tarttuu suurtehoasemaa kun se vaan osuu vähänkin sinne päin. Vastaavasti 1-10 kW asema vaatii jo aika jämptiin paikkaan osuvan kiven ja sellaisen ”hakeminen” on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta..
