Kausihan on jo hyvää vauhtia käynnissä, mutta valmistelut ovat aina vähän kroonisesti keskeneräisiä tässä taloudessa. Edelliskauden jenkkikeleiltä on vielä jokunen tallennus kuuntelematta. Olkootkin että harrastamme täällä Ylä-Kintauden seudulla silkkaa livekuuntelua, niin niitä tuppaa silti jäämään, sillä kaikki uusi kuultu pitäisi raportoidakin. Samoin ULA-tallenteita on vielä jokunen ruotimatta. Raporttibacklogi on ryömähtänyt arviolta noin sataan asemaan, mutta pikku hiljaa illat pimenevät ja päivät kylmenevät, joten työt siirtyvät dachallakin seinien sisäpuolelle ja muuttuvat harrastukseksi.
Valoisat arkipäivät menevät pitkälti leipätöissä, joten tiluksilla erinäiset työt ja askareet on hoidettava viikonlopun valoisina tunteina. Viime viikonlopun vähäinen valoisa aika vierähti autotallin tyhjentämisessä ja pakollisessa renkaanvaihdossa, semminkin kun tunkki petti ja toisen tilalle saamiseen kesti hetki. Muissa kuvissa ollaan jo koeajolla ja lainatunkkia palauttamassa.
Lokakuun muilta viikonlopuilta on onneksi liiennyt aikaa myös antenninvedoille.
Nyt on tällaiset narut vedettynä. 500-metrinen on samassa linjassa viimevuotisen noin 350-metrisen kanssa, koska se on hyväksi todettu suunta. Karttaa katsomalla voisi luulla asemia tulevan paremmin jos suuntaisi lankaa enemmän luoteeseen, mutta sen suunnan kanssa on päätä hakattu seinään jo kymmenkunta vuotta. Itse asiassa pitkään luulin, ettei tässä QTH:ssa vain yksinkertaisesti kuulu NA. Muutama kausi takaperin laitoin kevättalvella noin 10 asteeseen suunnatun takakeilan, päämääränä kreikkalaiset piraatit (1600-1750 kHz). Suureksi yllätykseksi Alberta paukkasi sieltä vielä maaliskuussakin. Siitä ajatus sitten jalostui ”pohjoislangaksi”, kulkusuunta on suurinpiirtein 350-360 astetta. Viime kauden ”asematulvan” rohkaisemana mittaa on pidennetty heti alkuunsa (ettei sitä tarvitse tehdä marraskuussa kohmeisin käsin). Pohjoislangasta oli jo asiaa pari viikkoa sitten.
La Plata sen sijaan on aika herkänoloinen suunta. Toisin kuin NA, joka ei tunnu tulevan sitten millään satametriseen, Argentiina kuuluu lähes joka aamu ainakin joten kuten 80-metriseen pätkään. Kolumbia ei taas tule kirveelläkään (olen yrittänyt myös NRD:llä). Nämä on tietysti QTH-sidonnaista hommaa, jossain jenkit rokkaavat jo tuollaiseenkin tumppiin.
Jalkapallovertauksin, en lähde treenaamaan sitä vasempaa heikompaa jalkaa (eli yrittämään Kolumbiaa), vaan parannetaan sitä ennestään loistavaa oikeaa kierrettä (eli Argentiinaa). Tuo 80-metrinen ”La Plata -lanka” on ollut välillä pisempikin, mutta tienylitys on haastava sopivien puiden puuttuessa. Leipärekka sopii alta helmikuuhun asti, kunnes sen katolla on metri lunta ja langan suunnalta kuuluu riks, raks ja poks. Siispä tänä vuonna suuntasin langan kanssa tien ali kulkevalle rummulle. Rumpu on uusittu pari kesää takaperin, vanha kun oli hajonnut ja täyttynyt maalla, eikä siitä kulkenut vesi, sen paremmin kuin antennilankakaan.
Rummun sijainti määrittää langan suuntaa, joka on noin 30 astetta ja takakeilana 210 astetta. Se on lähempänä Nigeriaa kuin Argentiinaa. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada. Rummun kohdalla lanka tekee melkoisen mutkan, mutta katsotaan miten se vaikuttaa. Ainakin ensikokeilulla mutkittelevaan ja osin maan alla kulkevaan 225-metriseen naruun Uruguay poppasi hiuksenhienosti paremmin kuin entiseen kasikymppiseen. Sekin voi tiukassa tilanteessa heikolla signaalilla olla riittävä parannus.
Rummun läpi langan kuljettaminen vaati maalaisinnovointia. Sopivan kestävän mutta joustavan materiaalin tarpeeseen leikkelin muutaman vaahteran vuosikasvun, jotka vetäisin jeesusteipillä toisiaan jatkamaan ja samaisella kiinnityksellä vielä langan siihen mukaan.
Langanveto (ja 225-metrinen ”La Plata -lanka”) päättyy näihin syksyisiin järvimaisemiin.
