Press "Enter" to skip to content

Kesä 2011

FMDX.tk Radioaktiiviset Radioharrastajat

FM-kesä 2011 – ”helmikeliä ja hermopeliä ” – Jukka Kotovirta, Helsinki

Viime vuosi jäi FM-kuuntelijoiden aikakirjoihin varsin laadukkaana. Kelipäiviä esiintyi tasaisesti koko kesän ajan, ja eksoottisia kaukomaiden ihmeitä kuultiin paljon. Ylivoimaisesti kovin päivä oli 10.kesäkuuta, josta On-line-lokiin kertyi ennätykselliset yli 600 lokausta ja yli 50 ensi kertaa Suomessa kuulunutta asemaa. Pitkän odottelun jälkeen päästiin elokuussa myös kunnon brittikeleille. Syksyn tropotkin olivat pitkästä aikaa erinomaiset.

2011 jää myös historiaan vuotena, jolloin taajuusaluetta tallentavat SDR-radiot tekivät läpimurtonsa myös FM-alueelle. Ujot kokeilut muuttuivat kesän myötä täysimittaisiksi tallenteiden haalimiseksi eikä kuuntelu taida olla enää ihan entisenlaista.

Toukokuu – mukavaa pöhinää

Toukokuussa päästiin kelinsyrjään kiinni mukavilla lauantaikeleillä 21.5. Koko Europpa lakaistiin talven jäljiltä puhtaaksi idästä länteen ja etenkin Ranskan suuntaan kelit olivat hyvät ainakin lounaasta käsin. Toukokuiseen tyyliin saatiin kuun viimeiselle viikolle paljonkin tökkökeliä, joka suosi parhaiten eteläisen Suomen asukkeja ja Utö7-peditionia yksin viettänyttä Juha Ylöstä.

Paras päivä oli 26.5, joka tarjosi hyvälaatuisten italokelien lisäksi ennenkuulumatonta herkkua Espanjasta (COPE Badajoz by JJS ja Mislata Radio by JVA) ja Algeriasta (Radio Relizaine Ain N’Sour by HU). Mielenkiintoinen hetki koettiin noin 1800 UTC jälkeen, kun bandia hallinnut Italia äkisti tipahti, mutta algerialaisia jäi kuuluville.

27.5 kuolattiin Es-pilvien siirtymistä länttä kohti edellisen päivän jäljiltä ja sen myötä mahdollisesti seuraavia brittikelejä. Yllätys ja pettymys oli suuri, kun Essi tulikin suoraan Etelä-Suomen päälle ja kelit muodostuivat pohjoisemmasta Suomesta Valko-Venäjälle. 31.5 iltapäiväksi saatiin mainio paikallaan pysyvä pikkuavaus Balkanille ja Italiaan, jota allekirjoittanut seurasi Porin junassa laptopin Sherlock-ruudulta. Aina tuntuu olevan kelit, kun käyn sielläpäin.

Kesäkuu – onni yksillä, kesä kaikilla

Kesäkuu on perinteisesti ollut FM-peditioiden kulta-aikaa. TreDX:läisten ÅL1-peditio pääsi käyntiin 4.6 ja joutui pitkään tuskailemaan huonoja Es-kelejä. No – tropoasemissakin riitti raportoitavaa. Vasta retki saaren toiselle laidalle 8.6 sai aikaan ionosfäärissä pöhinää pienimuotoisen mutta mukavan Turkki/Bulgaria –avauksen muodossa.

Samaan aikaan Utöseen lähdössä ollut veljeskunta kiherteli salaa tyytyväisyyttään – kun ei kesäkuun ensimmäisellä viikolla ollut kunnon keliä, niin toisella sitten räjähtää! Ja räjähtihän se, mutta valitettavasti päivää liian aikaisin Utö8-peditionin kannalta. Kahdeksan aktiivikuuntelijaa viettikin sitten 10.6 huippukelit M/S Eivorin kannella hermostuneesti käännellen pieniä Tecsun-vastaanottimiaan sekä radiolla varustettuja matkapuhelimia. Kelit olivat kuulemma loistavat, sillä ne ”ampuivat” sinne tänne aina kahdeksi minuutiksi kerrallaan, minkä seurauksena bandi ei juurikaan mennyt tukkoon ja hyvinkin heikkotehoisia asemia kuultiin paljon.

Otso Ylönen tarkkana IDin kanssa M/S Eivorilla 10.6, taustalla myhäilee Harri Kujala. Kuumat olosuhteet sekä avomerellä että bandilla

Antennit ylös! Utössä Körnerin varressa HKU, JJK, OSY, JJS, MB, JUS ja JY. Italotöhäys alkoi viiden minuutin päästä kuvan otosta.Utö8 ei muutenkaan ollut ajoitukseltaan parhain. Es:ää saatiin vain 11.6 aamulla antenneja pystyttäessä ja vaatimaton härnäys 18.6. Siinä välissä sitten tuijoteltiin kuivunutta keli-Sherlockin karttaa, puhalleltiin istuintyynyn pieluksiin tai pelattiin ultimatea frisbeellä kuunteluiden jäädessä troposcatter-asemien peräänantamattomaan höyläämiseen, jossa lajissa erityisesti Jari Korhonen kunnostautui. Kirjoittaja sai 19.6 tuta vanhasta säännöstä ”ei kahta kolmannetta” ja makasi kolmannet brittikelit peräkkäin Utön lautan hitaassa paluukyydissä.

Juhannukselta kelit paranivat. Aattona koitti Itä-Suomen susille ensimmäinen yhteensä kesän kolmesta upasta arabiavauksesta, joiden polttopisteessä oli etenkin Irakin kurdialueet. Tuplahyppyily jatkui 28.6, jolloin etenkin Marko Brask ja Harri Kujala putsasivat ennenkuulumattomia libanonilaisia talteen ja hienoa asemaa kuului aina Oulua myöten, josta esimerkkinä JVA:n kuulema skoonelainen Radio Trelleborg. Itse olin tietysti jälleen merellä, jossa aamulla sitloodassa istuessa kuului selvää arabiaa ja iltapäivän varikkokäynnillä heltyi irlantilainen LM FM idiin saakka. Onneksi on Tecsun… Rääppiäisille päästiin seuraavana päivänä. Tuhannen ja yhden yön tarun kertoi MB, jolle Libanonin Nostalgie pöllähti kuuluville heti kun mies alkoi kirjoittaa edellisen päivän lokausta samasta asemasta!

Heinäkuu – tasaista puksutusta

Heinäkuu tarjosi kymmenen jonkinmoiseksi kelipäiväksi laskettavaa päivää ja siihen vielä kuutisen pienempää töhäystä päälle. Huippupäivä osui alkukuuhun: 6.7 nautittiin voimakkaista itäisen Euroopan kelistä, jotka alkoivat Italia/Itävalta/Tsekki-akselilta ja siirtyivät yllättäen pikkuhiljaa itäänpäin, mikä on harvinaista. Asemia kuului runsaasti mm Slovakiasta sekä harvinaisesta Länsi-Ukrainasta. Myöhään illalla päädyttiin leveällä pensselillä Romaniaan, jonka vahvat ketjuasemat käytännössä lopulta pilasivat bandin. Runsaan asemamäärän vuoksi keli ei ollut kesäkuun veroinen vahvojen asemien tukkiessa taajuudet. Esimerkiksi 107.8:lla kuului ainoastaan Unkarin ykkösohjelmaa tuntitolkulla, eivätkä pienitehoisemmat mielenkiintoiset serbit pääseet millään sen alta esiin kuin katoaviksi sekunneiksi kerrallaan.

Kesän huippupäiviä DX-Sherlockin MUF-kartalta10.7 oli taas susijuhlat ja saaliina oli mm kurdi Dengí Yekgirtú Radyo Germiyan JJK:lle ja Sollon Markulle. 13.7 päästiin aivan lounaasta vartiksi tuikiharvinaiseen Sisiliaan.

Elokuu – vihdoin sitä brittiä

Pikkuavaukset jatkuivat elokuun ensimmäisellä viikollakin. Kesislauantain FM-workshopin jälkeen kiersi hälyjä italoavauksesta ja pientä keliä oli tarjolla myös sunnuntain kotiutuneille.

8. elokuuta tapahtui sitten se, mitä moni ei enää kaudelta uskonut: kunnon brittiavaus, joka huipentui illalla 1800 UTC jälkeen. Idässä bandi oli auki 108 megaan asti noin vartin, Helsingissä kolmisen varttia. Täällä kuului lähinnä irlantilaisia ketjuja ja Man-saarta (eli keli oli varmaankin parhaimmillaan siinä välissä eli jälleen meressä), samaan aikaan Länsi-Suomessa päästiin Lontooseen ja muualle Etelä-Englantiin. Yksi illan huippuja oli HU:n kuulema 25-wattinen vapaaehtoisvoimin pyörivä Amber Sound Ripleystä.

Kesän tuplia ja puolikkaita

Kesän 2011 Es-keleille oli tyypillistä lukuisat avaukset n 3000 kilometrin päähän, etenkin Algeriaan, Libanoniin/Israeliin ja (Itä-Suomesta) pohjoiseen Irakiin. Erityisen mielenkiintoinen oli 26.5 avaus, jolloin kaukaisia asemia kuului ennen ja jälkeen illan ”varsinaisen” kelin. Kelin loppuessa MUF putosi kuin veitsellä leikaten yhden hypyn italialaisilta, jonka jälkeen bandille jäi pihiseviä algerialaisia.

Osa näistä kesän ”puolipitkistä” yhteyksistä voi olla selitettävissä pilvestä pilveen –hypyllä. Ionisaation runsaus, taajuus ja heijastuskulma sanelevat heijastuuko signaali takaisin maahanpäin vai jatkaako se avaruuteen. Mitä korkeampi taajuus, sitä haasteellisempaa pomppu takaisin päin maahan on. Mutta, jos signaali silti taipuu matkalla ja törmää toiseen, sopivassa paikassa ja asennossa olevaan Es-pilveen, se saattaa näin päästä maahan saakka, mutta selvästi kauempana kuin suoralla heijastuksella. Mikä parasta, tällaisessa tilanteessa heijastuskulma on loivempi jolloin pienempikin ionisaatio eli matalampi yhden pompun MUF riittää. Eli kaukaisia asemia kuuluu, vaikka ”yhden pompun päästä” MUF ei ole riittävän korkea FM:lle asti. Tilannetta havainnollistaa oheinen kuva.

Tällaisia ”pilvestä pilveen” kelejä voi ennakoida silloin, kun Es:ää esiintyy laajalti, vaikka esim Sherlockin kartan lukemat eivät olisi kovin korkeita. Ja tuplapomppu maan kautta vaatisikin korkeamman MUFfin molemmille pompuille. Viime kesänä havaitsin pari kertaa pilvien ryhmittäytymisen Suomesta käsin lounaan suuntaiseen rintamaan ja molemmilla kerroilla kuultin espanjalaisia jossain päin Suomea. Signaalin-voimakkuudet eivät tällä kelimuodolla useinkaan tunnu olevan kaksisia, samoin keli saattaa mennä ja tulla hyvinkin nopeasti, joten sekä laitteistolta että päivystykseltä vaaditaan suorituskykyä.

Kaksi peräkkäistä vaatimatontakin Es-pilveä voivat saada aikaan FM:lle riittävän MUFfin noin 3000 kilometrin pituisille yhteyksille.

Syksy – uusia jäseniä tropon tonnikerhoon

Mukavan kesän jälkeen saatiin loka-marraskuulle erittäin mukavia tropokelejä. Tällä kertaa tropo ei jäänyt vain etelärannikon erikoisuudeksi, vaan hienoja asemia kuultiin aina Keski-Suomea myöten.

Heti lokakuun alussa saatiin esimakua, kun Pohjois-Puolan asemia kuultiin Pirkanmaalla erinomaisilla signaaleilla. 18.10 näytti hyvin lupaavalta, mutta kunnon kelit jäivät välille Ruotsi-Saksa. 23-27.10 saatiin sitten erinomainen troporupeama, joka alkoi Ruotsin ja Tanskan suunnasta, vakiintui vuorokaudeksi Norjaan ja Länsi-Ruotsiin ja järjesti pienen tauon jälkeen loppuhuipentuman Baltiaan ja Valko-Venäjälle. 24.10 tanskalaisia kuului aina Tohmajärveä myöten, jolloin Sollon Markku ylsi uuteen tropoennätykseensä 1249 km.


Mehukas tropoputki alkoi kirjoittajan QTHssa Tanskasta 23.10…

…ja jäi tällaiseen asentoon yli vuorokaudeksiUkraina on suostunut kuulumaan tropolla vain muutaman kerran historiassa, ensimmäisen kerran 2.12.2000 Bo-Kristian Lindkvistin toimesta. 27.10 koetinkin kyttäillä ukrainalaisia ja olin etukäteen valinnut tähän tarkoitukseen tärppitaajuuksia. Mitään niillä ei kuitenkaan kuulunut. Jossain vaiheessa kiinnitti hetken huomiota venäläinen humppa taajuudella 105.3. Olin kuitenkin niin turtunut tämän taajuuden vakiokuulujiin, Liettuan kakkosohjelman Klaipedan lähettimeen ja pietarilaiseen Love Radioon, etten jäänyt seuraamaan taajuutta. Vasta kun keli näytti jo olevan ohitse, tutkin vielä kerran FM-Listiä ja huomasin että olin vanhoilla tärppilistoillani kokonaan missannut uuden Radio Melodiya-aseman Dubrovytsyassa Rivnen provinssissa lähellä Valko-Venäjän rajaa. Olisiko se sittenkin ollut tämä asema jota kuuntelin?

Harmitti niin vietävästi oma hölmöily, että varsin puolivillaisesti ohitin 107.1:llä mainostelleen aseman, joka mielestäni oli ”tietenkin” vanha tuttu minskiläinen Radio Mir. Asema tosin tuli vertikaalina, mitä jäin ihmettelemään. Soitin MB:lle, juteltiin keleistä niitä näitä ja vasta puhelun jälkeen aivoni suostuivat kuuntelemaan mitä tallenteella oikein sanotaan. Ja sehän oli selvä Radio Melodiyan ID, joka Viktorin avustuksella vieläpä paljastui Rivnen oblastin paikalliseksi mainostajapuffiksi. Toinen uusi ukrainalainen lähetin, tällä kertaa Zarichnen rajakylästä yllätti täysin housut kintuissa!

Vieläkin kovemmat kelit saatiin kirjoittajan syntymäpäivälle 6.11. Aamu valkeni yllättävillä bandin lisäyksillä, sillä eteläpuolalaisen Krosnon lähettimen ohjelmat kuuluivat hyvin eri puolilla Etelä- ja jopa Keski-Suomea. Pääosin saalis oli isotehoisia tykkejä, mutta MB onnistui kuulemaan myös Radio Eska Rzeszowin yksikilowattisen lähettimen. Krosnon lähettimet nousivat ajoittain voimalla koko päivän ajan – ja katosivat välillä kokonaan kokonaan. Kovasti yritettiin kyttäillä asema naapurimaista, Lvivistä tai Kosicen nurkilta, mutta huonoin tuloksin. Tukkoiselta taajuudelta 87.7 kuulinkin jo slovakki Fun Radion nettistriimiin sopivaa musikkia, mutta kyseessä oli kuitenkin samaan aikaan samaa kappaletta (!) soittanut Radio Paldiski. Samoin kova yritys oli päällä Czestochowan lähettimen PR1-ohjelman kuuluessa vapaalla taajuudella 87.5. Siitä tolpasta olisi löytynyt kaikkea kivaa uutta, mutta keli ei riittänyt voimakkuudeltaan nujertamaan taajuuksia varanneita kotimaisia asemia. Ensi kerralla sitten.

Lounais-Suomeen saatiin kuitenkin illaksi kova kanavoitumien Kaliningradiin. Tropot usein yllättävät loppumetreillään ja niinpä Tsekin kolmosohjelma kävi idaamassa kelien jo kuollessa kello 2010 UTC taajuudella 104.8. Samalla taajuudella toimii myös Viron Vikerraadion lähetin 200 km päässä Pärnussa, mutta niin vain yli tuhat kilometriä kauempaa samasta suunnasta matkannut tropoasema pisti virolaisen nurin.


Hepburnin tropoennuste huippupäivälle 6.11.2011. Noinhan se melkein menikin…

6.11 hätyyteltiin jo Suomen pituusennätyksiä (kts taulukko) ja tällä kertaa Pohjanmaalta saakka, jonne Polskie Radio Rzeszow myös kantautui. Puolalaiset diksarit kuulivat samaan aikaan suomalaisia asemia, aina Jyväskylää ja Kuopiota myöten.

Koko syksyn omaa tropoennätystään parannellut Jan-Mikael Nurmela hilasi itsensä tonnikerhoon 10.11 kuulemalla PR R Koszalinin Uuraisilla. Tästä alkoi viimeinen upea tropopuristus, jota kesti isänpäivään 13.11. Parhaat saaliit jäivät kuitenkin Jim Solatielle Bromarviin, mm ennen kuulemattomien DR:n alueohjelmien muodossa. Saksaa kuultiin myös hiukkasen Pirkanmaata ja Nurmijärveä myöten, mutta kunnon sakusaalis jäi vain Jimille.

Taulukko: Suomen FM-tropon pituusennätysten Top3
1 Marko Brask, Särkisalo. 96.3 R Romania Iasi, Iasi-tx. 23.9.2010. 1486 km.
2 Jukka Kotovirta, Helsinki. 96.3 R Romania Iasi, Iasi-tx. 23.9.2010. 1467 km.
3 Veli-Matti Kangas, Seinäjoki. 90.5 PR R Rzeszow. Krosno-tx. 6.11.2011. 1452 km.

Megat talteen ja menoksi

Kesällä 2011 tehtiin SDR-radiokokeiluja 2 Megahertsiä tallentavilla laitteilla jo monenkin kuuntelijan toimesta ja odotettavissa on lisää tämän puolen harrastajia. Ehkä saamme pian lukea käyttökokemuksista… Osa jatkaa perinteisellä muutaman radion tyylillä, mihin kirjoittajakin analogisena ihmisenä on mieltynyt. Jääpähän kuunneltavaa seuraavillekin saman suunnan keleille!

Suomalaisten aloitteesta saatiin syksyllä toteutettua FM-Listin (www.ukwtv.de) lokiosiosta automaattisyöttö DX-Sherlockiin. Tulevana kautena voidaan sen kautta odottaa paljon entistä tarkempaa Sherlockin MUF-karttaa (osoitteessa www.vhfdx.info), kun sadat FM-diksarit ympäri Euroopan lokaavat reaaliajassa havaintojaan perinteisten amatöörihavaintojen täydentäjiksi.

Menneisyyden kelikehitys ei ole tae tulevasta. Aurinko on ollut nyt melkoisen aktiivinen talvikaudella ja jos siitä nyt ylipäänsä on jotain seuraamuksia Sporadiselle E:lle, niin meikäläisten korkeampien leveysasteiden kelien pitäisi lisääntyä.. ehkä. Voin kyllä luvata viime vuosia enemmän brittikelejä – ainakin kelit lienee tiedossa 9.6.2012, jolloin M/S Eivorilla on jälleen tiedossa turhaantunutta kännykkäkuuntelua.