Press "Enter" to skip to content

Kesä 2013

minibanneri

FM-kausi 2013 – uskaltaako enempää toivoa? – Jan-Mikael Nurmela, Uurainen

kiss

Tällä kertaa kausikatsaus on kirjoitettu erityisesti Keski-Suomen näkövinkkelistä. Kausi oli nimittäin sellainen, että siitä riittää meille vähän pohjoisempienkin leveyksien kuuntelijoille muisteltavaa – vaikkakaan esimerkiksi Oulun korkeutta kelit eivät enää mitenkään erikoisesti suosineet. Täysin subjektiivisesti ajatellen FM-kesä oli paras koskaan kokemani, mutta toki myös kuunteluolosuhteet ovat parantuneet jatkuvasti: alkuvuosina minulla ei ollut edes yagia ja XDR:nkin olen omistanut vasta vajaat 3 vuotta. Lisäksi Uuraisten QTH parani ratkaisevasti viime keväänä, kun etelän suunnasta kaadettiin matalan tulokulman signaaleja blokkaavaa korpimetsää. Vaikka näidenkin tekijöiden tuomat edut laskisi pois, siitä huolimatta väitän, että viime kesä oli varmasti kelillisesti paras sitten vuoden 2001, jolloin ensimmäistä kertaa sattumalta kuulin ES-signaaleja CD-soittimella ja piiska-antennilla. Vain syystropoja jäin kaipaamaan.

uuraisten_vastaanottokeskus

JMN kesän kuuntelupiste. Täällä ainakaan ei lisähappea tarvita kelin ollessa päällä!

Toukokuu

Kauden avaajan tittelin vei PEH Jämsänkoskella jo huhtikuun puolella (29.4. I: 88.1 RAI1), mutta kelin makuun päästiin muuallakin Suomessa heti vapunaattona ja vappupäivänä. Yllekirjoittanut nautti muunlaisista keleistä ja opiskelija-ajanvietteestä Varsinais-Suomessa, tosin ei Turun QTH:ssa enää ole kuuntelulle juuri edellytyksiäkään. Talvi kesti pitkään ja kesä tuli parissa viikossa – myös monille harmillinen siitepölykausi jäi todella lyhyeksi. Lyhyen kevään myötä FM-kelitkin alkoivat erikoisen aikaisin. Pientä keliä oli tarjolla monille kuuntelijoille pitkin toukokuuta, mutta itse pääsin kuuntelun makuun vasta Balkan-kelillä 14.5. ja kausi alkoikin makeasti uudella maapisteellä (Kosovo), kun KFOR Radio idaili englanniksi taajuudella 90.2. Vastauskin tuli nopeasti.

Heti seuraavana päivänä kuului Turkkia ja Kreikkaa aina Oulua myöden (JVA, VEH). Uuraisille ne tulivat lähes skipin maksimirajoilta (2400 km), mutta osa skipistä putosi jo Helsinkiin, joten keli oli merkillistä pitkää, puolipitkää ja ylipitkää samaan aikaan – pilvestä pilveen -pomppuja lienee seassa. Yhden turkkilaisen olen kerran aiemmin kuullut, Kreikkaa en koskaan ennen. Näistä maksimaalisen pitkistä yksöishypyistä tulikin kesän ”trendi” minulle, ja pääsin keleillä monille uusille alueille. Olen miettinyt, että ilmeisesti ainoa selittävä tekijä on se, että kaukainen hyppy tulee äärimmäisen matalalla tulokulmalla, jolloin vähäinenkin maastoeste pääsee sen blokkaamaan. Noh, talven aikana metsää on vielä entisestään harvennettu ja odotan mielenkiinnolla, jatkuuko trendi. Heikolla Ranska-kelillä 18.5. Limogesin TDF:t tulivat nekin yli 2400 kilometrin päästä ja sitten suunnaksi vaihtui Balkan. Toukokuun 28. päivä tuli vielä pieni Ranska-nosto, seuraavana päivänä jälleen Balkania ja 30.5. pidempikestoinen keli, joka liikkui Länsi-Venäjältä aina Itävaltaan asti ennen hyytymistä. MUF:illa ei vielä kuitenkaan juhlittu.

130515_Oulu

Turkkikelin (15.5.) puolipitkä ja ylipitkä hyppy kartalla

Kesäkuu

russkoe_radio_kam_logo

Kesäkuun alussa Essi ripotteli pieniä nostoja jälleen pitkin Suomea. Utö12-pedition pidettiin 6.6.-16.6. ja kesäkuun alun paras piikki näyttääkin osuneen sinne 7.6., jolloin kuului hyviä asemia Pohjois-Skotlannista. Kesän kovimmat paukut tulivat vasta puolen kuun tienoilla. Erityisesti utölaiset, mutta myös jotkut onnekkaat mantereella pääsivät nauttimaan ennenkuulemattomasta Portugali-kelistä, josta löytyy silminnäkijän (vai korvinkuulijan?) todistus toisaalta tästä lehdestä. Keski-Suomeen asti tuplahypyt eivät sentäs yltäneet, tai sitten ne jäivät bandia vallanneiden ranskalaisten alle, mutta tyytyväinen olen näinkin. Ranska on yleensä ollut jostain syystä nihkeä suunta, mutta kuluneena kesänä pääsin ensi kertaa Uuraisilla kunnon F-keleille, Turusta onkin jo hieman kokemusta Ranska-kuuntelusta. Skippi ylsi yleensä kuuluvaa rajapintaa reilusti syvemmälle – erityisesti lämmitti Radio Nord Bretagnen kuuluminen 100.5:llä ensimmäistä kertaa Suomessa. Myös PUL noteerasi aseman Ruovedellä. Asemia tuli myös Elsassista ja Rhône-Alpesin alueelta, joiden väliin jää iso pala läntistä Sveitsiä. Ruovedellä kuului myös noita sveitsiläisiä asemia. No, ehkä minäkin ensi kesänä… Yksi tentatiivinen havainto on RSI:n Rete Unosta, sekin vuodelta 2006.

130607_loppuu

MUF-kartta Pohjois-Skotlannin kuulumisen aikaan 7.6. illalla

Vaikka Portugali-päivä 12.6. oli utölaisille epäilemättä ”the” päivä, itse rankkaisin sitä seuraavan päivän sisämaassa vieläkin paremmaksi. Bretagnelaiset eivät säväyttäneet läheskään samaan malliin kuin 13.6. paukkumalla tulleet Volgogradin ja Saratovin oblastin asemat. Erityisesti Kamyshinin tolppaa pääsi putsaamaan lista kädessä, vielä kun paikallismainoskatkojen ajat olisivat olleet tiedossa! Kaikki kuuluneet ovat myös vastanneet ja Radio Belyi Lebed teki vielä lehtihaastattelunkin. Samasta pilvestä Utössa kiskottiin parikymmentä ennenkuulematonta asemaa Syzranin, Samaran ja Togliattin kaupungeista.

13062013_kuva

Hetkellisiä heijastumia Venäjä-keleiltä 13.6.2013, yksi kesän hienoimpia kelipäiviä!

Muutaman päivän ajan Essi antoi lepuuttaa korvia, kunnes 17.6. kelikone starttasi Krimiltä. Sitten keli heitti hetkeksi Bulgariaan, Silistran mastoon, josta yritin kaupallista taajuudelta 92.3. Siinä olikin heikko nopeasti hävinnyt asema, joka myöhemmissä tutkimuksissa paljastui arabiankieliseksi mainiten Damaskoksen. Turkkilaisena pidin puolestaan 89.1:llä kuulunutta koraanin resitointia, mutta senkin on täytynyt tulla Libanonista. Vasta kun Kiss 89.0 idasi voimalla ja asemaa ei Kreikan listasta löytynytkään, tajusin, missä mennään. Kypros! Kyprosta kuultiin myös Uudellamaalla, mutta koska kyseessä on suhteellisen pieni saari, 30 kilometriä Uuraisilta k kaakkoon tai itään pyöriteltiin tyhjää bandia ja kuunneltiin Välimeren kohinaa. Minullakin jäi kana kynittäväksi: mitä todennäköisimmin Radio Sfera Kyprou 96.8 kiskoi kolme kappaletta kreikkalaista nonstoppia. Ei makeaa mahan täydeltä!

 

Alkoi tuntua siltä, että kesä oli jo kelillisesti pelastettu. Jos kelinhaltijalle saa hartaan toiveen esittää, niin perinteisiin kuuluvat Saksa-kelit ja Italia-avaus olisivat ilahduttaneet mieltä. Välipäivän jälkeen 19. päivänä mentiin taas. Tuttua tökkimistä jatkui peräti kolmen vuorokauden ajan äityen vain pari kertaa paremmaksi keliksi. Bandia jatkuvasti kelaamalla sinne tänne nousi aina joku asema hetkeksi kuulumaan. Kaivattu Saksa-avaus tuli 20. päivän aamuna jatkuen pienimuotoisena Italiaan, ja tämä avaus jäi kokonaan sisämaan herkuksi, sillä pilvet olivat etelän miehille aivan liian lähellä. Kun paras terä taittui taas töhinäksi, ei enää upeisiin keleihin tottuneena malttanut pysyä edes kotona. Enon seitsemänkymppisiä juhlittiin useampi tunti ja heti kotiin palatessa keli nosti taas, tällä erää Britteihin.

Viikon hiljaisen jakson jälkeen kesäkuun kruunasivat 29. päivän ketjupainotteinen, mutta odotettu italokeli ja 30.6. kuuluneet lyhyttä pomppua vaativat tanskalaiset! JJH ja JSU kuulivat myös SR-asemia Etelä-Ruotsista – ja jälleen oli etelän miehillä Essi sylissä. Kirjoittaja oli kelin alussa tuttuun tapaan ”kassalla” ja viittasi kintaalla saksalaisten seassa kuuluneille alabandin musiikkiasemille. Jälkeenpäin ajatellen melko todennäköisesti ne olivat juurikin Tanskasta tai jopa Etelä-Ruotsista, sillä alapään saksalaiset eivät pahemmin soittele.

Big FM new

Heinä-elokuu

Heinäkuu alkoi lyhyellä kelillä Ukrainan ja Venäjän rajalle. Muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen Islanti nousi 6.7. myöhäisillan kuulujana bandille. Samaan aikaan kuultiin myös Färsaaria. Heinäkuun 11. päivä saatiin vielä kunnon aamukelit Etelä-Italiaan ja Mynämäellä JJJ koppasi heijastuksia samasta pilvestä myös Bulgariaan. Apuliaan tarvitaan Uuraisilta lähes maksimihyppy, joten taas mentiin aivan uusille alueille. Heinäkuun lopuksi saatiin vielä kolmen päivän keliputki 23.-25.7. Italiaan, Britteihin ja Balkanille. Takaraivossa jyskyttävä kauhukokemus (2009) pakottaa sanomaan, ettei loppukesä missään tapauksessa huono ollut, mutta jotenkin vaisuksi se kuitenkin jäi, ainakin jos edellisvuoteen vertaa. Toisaalta tavallista parempi toukokuu kompensoi.

Utö13 -pedition pidettiin kesäkokouksen yhteydessä 30.7.-3.8. Kelejä osui myös tuolle ajanjaksolle, mutta varsinaisen kesän jymypaukun teki 1.8. MSO, kun Big FM 92.7:n iso signaali kantautui kaikkiaan 4395 kilometriä Srinagarista Tohmajärvelle! Tällä nappauksella saa ansaitusti kolmossijan Suomen epävirallisessa kilometrirankissa. Allekirjoittanut vietti elokuun Budapestissa, ja tieto Intian kuulumisesta Suomessa välittyi sinne saakka, kun Facebookin kautta kaveri huikkasi, että YLEX:llä on koko aamu ”taas puhuttu siitä DX-kuuntelusta”. Intian kuulemisesta on myös Markun oma juttu toisaalla tässä lehdessä. Pikkuavauksia riitti vielä syyskuun puolellekin, joten ES-kesä oli siinä mielessä ennätyspitkä.

Meteorikuuntelua

Suomalainen meteorikuuntelu on saanut viime aikoina mukavasti boostia uusien nimimerkkien myötä. Meteorikuuntelu poikkeaa Essin jahtaamisesta aika lailla. Siinä missä neiti Satunnainen E. tulee miten lystää, meteorit voi katsoa kalenterista. Säännöllisen kierron vastapainoksi meteoriheijastuma on yleensä raastavan lyhyt ja ID:n tai muun tunnistamiseen soveltuvan detaljin osuminen sekuntien, korkeintaan pari minuutin mittaiseen pätkään vaatii vielä enemmän onnea. Meteorihuippu on yleensä lyhyt ja ennustettavissa lähinnä tuntien tarkkuudella, mutta pari päivää maksimia ennen ja sen jälkeenkin tulee heijastumia ns. nollatilannetta enemmän. Sokkotallenteiden läpikäyminen on aikaaviepää, vaikka parhaat nostot näkisikin tallennussoftasta silmällä, mutta meteorikuuntelu on myös äärimmäisen antoisaa. Kivet heijastavat signaaleja pääsääntöisesti 1000-1500 kilometrin etäisyydeltä – siis siitä mihin tropon kantama yleensä ei enää jaksa, ja mistä ES useimmiten hyppää jo yli. Meteorikuuntelussa on myös yllätysmomentti – toisinaan ZHR (Zenithal Hourly Rate), eli näkyvien meteorien lukumäärä tunnissa, voi kertautua kymmenellä. Yleensä ottaen radiossa kuuluvia meteoriheijastumia on paljon enemmän kuin näkyviä tähdenlentoja. Kuluneella kaudella omia huippuhetkiä kivien parissa oli kaksi: uuden FM-maan, Liettuan, kuuleminen, kun LRT täräytti mainostunnuksensa 98.8:lla ja PR Radio Rzészowin revanssikuuleminen 90.5:llä, kun paikallinen Järviradion lähetin samalla taajuudella pimeni päivän ajaksi. Ko. Pylkönmäen mylly torppasi tropoennätyksen yrittämisen kaksi vuotta aiemmin – Rzészow kuului tuolloin Seinäjoella VMA:n toimesta, mikä on kolmanneksi pisin tropo-DX Suomessa epävirallisen kilometrirankin mukaan!

Kohti uutta kautta

Kesäkokouksen FM-paneelissa kesäkauden 2013 arvosanaksi (asteikolla 1-5) muodostui 3,3. Ehkä pitkän linjan kuuntelijoille tai etelärannikolla kesät viettäville kausi ei niin ikimuistoinen ollutkaan, mutta tämä juttu on otsikkoa myöten vahvasti sisämaan näkökulmasta kirjoitettu. Neljä edellistä kautta (2010-2013) on ollut kieltämättä hyviä tai vähintäänkin keskinkertaisia, kolme sitä edellistä taas keskivertoa kehnompia. Onneksi Essi ei taida todennäköisyyslaskennasta piitata. Itse veikkaan, että leudon talven ja kevään jatkoksi ensimmäinen avauskin saadaan jo huhtikuun puolella, eli viimeistään tämän lehden ilmestymisen aikoihin! Kunnon kelejä odotellessa kesän parhaita kelipäiviä voi jälleen ennustaa tai puhtaasti vaan veikata FMDX.tk:n Facebook-ryhmässäa> tai foorumilla.