Lyhyt pakinantapainen näin FM-kauden alkajaisiksi..
Harrasteen taholla on ollut täällä dachalla vähän (tai aika paljonkin) matalalentoa jo pitempään. AM-kuunteluita rajoitti mukamas hakkuut ja tosiasiassa aikapula, tai pikemminkin jaksamispula 🙂
Välillä on kuitenkin NRD ollut auki. Pääsiäisen Pirate Huntista jäi haaviin jokunen uusi asemakin. Toukokuun FM-kelit menivät aika pitkälti ohi. Kauden avauskeli (11.5.?) töissä ja 23.5.-27.5. osunut ti-la ”keliputki” tukevasti töissä. Juuri tuolta viikolta alkoi laajempi kevät/kesäkauden aukiolo (ti-la) talvisen ti-to -aukiolon sijaan. Sunnuntaisin ja maanantaisin ei tietenkään ole kuulunut mitään. Varoituksena seuraavat kovat kelipäivät (6.6. ja 29.6. sekä kolmeviikkoinen päiväkeliputki 4.7. alkaen, luonnollisesti su-ma -poikkeuksin).
Jokunen töhäys kumminkin osui toukokuussakin korviin, BBC R2 jollain alataajuudella koodein ja mahdollisesti sloveeni 88.5 ja jotain italiaa, mutta lokimerkintöjä ei tullut tehtyä niistä.
Jostain syystä 31.5. kuitenkin ESsi erehtyi ja tarjosi iltakattauksen täysin poikkeuksellisesti. Nimittäin töiden päällisen päivällisen jälkeiseen ”mitähän sitä nyt tekis” -hetkeen ensin Balkania unkaripainotuksella ja loppuun hieno F108, jota eivät tavallisesti samaan aikaan tulevat saksalaiset päässeet sotkemaan. Harvinaisen puhdas avaus siis, loppui vaan lyhyeen.
Tästä kelistä irtosi muutama itselle uusi asemakin. Perjantai-illan (26.5.) avauksen olin kyllä osittain kotona, rompepäivän rakentelut venyivät myöhään ja seuraavana aamuna piti olla jo kukonlaulun aikaan skarppina liikenteessä. Niinpä kuuntelut jäivät tyystin, ja saunan kautta pehkuihin. Posikateudella olen ihaillut hienoja sisämaaportugalilaisia ja spanskeja sekä hollantilaisia piraatteja lokin puolelta.
Sattui muuten käteen vielä erään radioharrastekerhon aviisi jonka pääkirjoituksessa harmiteltiin sitä jäsenistön tuttua ”ukkoutumista” ja jäsenmäärän kasvun pysähtymistä. Taidettiin vähän vedota yleiseen trendiinkin. Omat havainnot kun ovat täysin toisenlaiset, jäsenmäärät ovat hienoisessa kasvussa ainakin niissä yhdistyksissä joissa olen mukana. Ehkäpä avainasia onkin nykyisen, jo toiminnassa mukana olevan jäsenistön pitäminen mukana – eikä yrittää hankkia eronneiden tilalle epätoivoisesti uusia jäseniä.
