Tullessa on usein suurempi kuorma kuin mennessä. Piti vain heittää pari peltipurkkia, mutta roskalavalta löytyi siistikuntoinen jaappanialainen matkaradio, jonka suurimmat puutteet silmämääräisesti olivat virtajohto ja paristokotelon kansi. Design kielii 1970-luvusta, mutta varovasti arvelin vastaanottimen olevan jonkin verran tuoreempi. Google paljastaa valmistusvuodeksi kuitenkin 1975 tai 1976. Silloinhan suuret DX-massat ovat aloittaneet harrastusta ja tällaisista 350 D-markan matkaradioista on lähinnä kai haaveiltu, joku niitä DX-käyttöön ehkä hankkinutkin! Par’aikaa yöpöydällä menee Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä, joten tämä radio sopii täydellisesti tuomaan ajan henkeä tuohon tarinaan vuodelta 1972 ja sen DX-kuuntelullisiin tarkkoihin kuvauksiin. Kirjassa kuvataan elävästi 1970-luvun alkua ja luodaan kuvaa maailmasta jota ei enää ole Kekkosineen ja Vennamoineen, ja Olavi Virran kuoleman kautta kesän 1972 soitetuimpaan, Pasi Kaunistoon. Elämä, arki ja maailmankuva 1970-luvulla on aina kiinnostanut, ja nyt kun siihen saa vielä ripauksen DX-kuuntelullista kuvausta SINPO-koodeineen ja ibsuraporttien laatimisineen, eläytyminen harrasteen nousukauden aikaan onnistuu loistavasti:
Pitkäksi aikaa jään kuuntelemaan Deutsche Wellea jossa puhutaan yhä koko ajan Rote Armee Fraktionista vaikka Meinhofin ja Müllerin kiinniotoista on jo yli viikko. En osaa saksaa juuri yhtään, sitä on ollut ensimmäinen vuosi pari tuntia viikossa vain, mutta kun kuuntelen raporttia radiosta niin ymmärrän enemmän ja välillä kuin melkein kaikki vieraat sanat.
Koska kyseessä pitäisi olla testi, eikä kirjallisuusanalyysi, niin kyllä radio päälläkin oli. Virtajohdon kiinnisaamisen hetkellä IDasi jo YLEX ja FM oli siis elossa. Ensimmäisen CRC-suihkeen jälkeen löytyi jo Kiinan radio lyhyiltä. VOA jinglaili koreankielisessä ohjelmassa. Myöhemmin suihkeiden välissä idasivat Radio Romania International ja Radio Free Asia. Myös keskiaalloilla oli asemia, jollotuksesta päätellen kauempaakin kuin Euroopasta. Täysin en saanut kosketushäiriöitä pois ensimmäisenä iltana, mutta pahimmat rutinat hävisivät. Ilmeisesti jonkinlainen mekaaninen kosketushäiriö vielä jäi, sillä SW alkaa herkästi ulista jos ”virtakytkin” (tape/radio) ei ole naulalla kiilattu koteloa vasten. Humanistin aivoilla en kuitenkaan keksinyt kuoren alta hetimmiten, missä vika voisi olla. (EDIT: Tuokin vika korjaantui peplukalla. Kun takakansi on kiinni, hieman joustava muovilieriö painaa käytössä löystynyttä virtakytkimen ja bandinvalitsimen levyä kohti etupaneelia ja saadaan haluttu kosketus (johonkin). Toteutus ei ole kaunis, mutta toimiva.)
Äänenlaatu on kertakaikkisen kaunis – niin kaunis kuin muovikoppaisessa transistoriradiossa ylipäänsä voi olla. Lyhytaallot ovat riittävän selektiiviset ainakin nykyiseen asemamäärään nähden. Koko illan aikana vain kerran saksankielinen puhe nousi turkkilaisen musiikin yli. Tietysti tämä voi johtua pienestä pieleenvirittämisestä. Lyhytaaltoja ei ole levitetty ja asemien löytäminen vaati herkkää sormea.
Vastaanottimen herkkyydestä en osaa sanoa, mutta bandilla oli kohtuullisen runsaasti asemia ihan pelkällä piiska-antennilla. Kasettipuolta koeistettiin ojasta löytyneellä Kaija Koolla, koska kuuntelukasetteja ei viitsi vaurioittaa löytölaitteissa. Ei ollut niin väliä, vaikkei Tinakenkätyttö tällä erää kuulunutkaan! Samassa kunnossa olevaa (kasettipuolelta viallista) kaupataan tällä hetkellä ebay:ssa 80 taalan pyynnillä. Tästä radiosta voisi tulla vaikkapa parvekeradio, jolla voi Taka-Keljon FM-tarjontaan tympiintymisen tapahtuessa vaihtaa vaikkapa turkkiin tai tataariin. Epätieteellisten ja empiiristen testien muut osat löytyvät tägillä FMDX.tk testaa.
